Sinä aamuna heräsin jälleen painajaisiin. Niin usein nykyään havahduin uuteen päivään sydän väpättäen, väsyneempänä kuin nukkumaan käydessäni. Unessani riitelin Karhun kanssa yrittäen saada vastauksia asioihin, joihin en koskaan tulisi saamaan vastauksia. Paperi T lauloi “Niin vaikea hyväksyy, et huono syykin on hyvä syy”. Niin oli kai tässäkin tapauksessa. Valinnat oli tehty, olivat syyt sitten hyviä tai huonoja. Puolen vuoden jälkeen minun olisi korkea aika hyväksyä, että puolisoni päätti pettää minua ja jättää minut toisen naisen tähden. Mutta unet eivät tee mitään helpoksi. Unissa mieli pyytämättä prosessoi samoja kysymyksiä, j otka vaivoin sain valveilla taltutettua johonkin taaimmaisimpaan aivolohkoon. Missä vaiheessa rajojen yli mentiin? Miksi me saimme toisistamme irti kaikkein kauheimmat piirteemme? Miksi et voinut olla minulle rehellinen? Miksi et voi myöntää, että rakastat minua edelleen? Noustuan